Harmi

Eihän projekteissa harmeilta vältytä, kun monta ihmistä pyörii työmaalla. Silti näky talolla sai tänään alahuulen väpäjämään.
Satumainen, rehevä köynnöshortensia oli revitty ja pätkitty alas talon nurkista. Hortessa, kuten Bertta sitä kutsui.
Toki se ajansaatossa on rakenteille haitaksi, mutta käsivarrenpaksuiset varret lienevät tovin jo tuhoa aiheuttaneet, ja oli puhuttu, että saksisin ne siististi alas niin ettei hyväkuntoinen rappaus repeä mukana. No. Se juna meni jo. Mutta harmittaa.

En ole kovin innostunut muutosta ja on työn takana yrittää pitää yllä tsemppimieltä. On niin paljon hyviä asioita, joista on luovuttava muuttaessa. Kun Olavilassa joutuu kerta toisensa jälkeen tekemään kompromisseja ja on tyydyttävä suunnitelma b:hen tai jostain on sielläkin luovuttava, kirvelee silmäkulmaa kotimatkalla.

Harmia koitin helpottaa haravoimalla ja keräsin kattilallisen haapa- ja karvarouskuja joen puoleiselta pihanurmelta. Tänä vuonna ei tarvitse metsästää suolasieniä joulupöytään!