Elämä kuljettaa välillä yllättäville poluille. Vihreän Talon piti olla meille se loppuelämän päämaja. Vanhassa talossa asuminen on muuntunut elämäntavaksi, kasvattanut luonnetta ja hionut kärsivällisyyttä. Kuitenkin ympäristö muuttui viime vuosina niin kuormittavaksi, että hyväkään tahto ja sisu eivät enää riittäneet jaksamiseen melusaasteen keskellä. Pitkän pohdinnan ja puntaroinnin jälkeen päätimme luopua unelmatalostamme ja lähteä rakentamaan uutta arkea suku”tilalle”, joenrantaan, omaan rauhaan. Ja silti maalta kaupunkiin.
Hurjasti remontointia edessä, siitä tunnelmapaloja tulee tänne muistiin.
Olavi rakensi suloisen talon perheelleen 1953 Keravanjoen varteen ja Bertta loihti pihamaalle satumaisen kukkivan puutarhan. Tilan nimi on Rantala, nimettäköön blogi kuitenkin isännän mukaan kun nimi suvussa kulkee. Meilläkin isältä pojalle.
Kommentit
Lähetä kommentti